Jo ovel­ta nä­kee, et­tä nyt olem­me saa­pu­neet kä­si­työ­ih­mi­sen ko­tiin. Lah­ja Kir­ja­vai­sen ko­ti­ta­lo on täyn­nä iko­ne­ja, or­to­dok­si­sia eh­tool­lis­lii­no­ja, ka­na­va­töi­tä, ris­ti­pis­to­töi­tä, virk­kaus­töi­tä, silk­ki­kir­jon­taa, mo­sai­ik­kia ja vil­la­suk­kia.

Kaik­ki it­se­teh­ty­jä, yh­tä iko­nia lu­kuun ot­ta­mat­ta.

Ei­kä täs­sä suin­kaan ole kaik­ki. Te­ke­män­sä kirk­ko­teks­tii­lit Lah­ja Kir­ja­vai­nen on luo­vut­ta­nut or­to­dok­si­sel­le seu­ra­kun­nal­le.

– Mi­nul­la voi ol­la joku työ kes­ken pit­kän­kin ai­kaa, kun odo­tan so­pi­vaa het­keä. Sit­ten yks kaks se vaan tu­lee, ins­pi­raa­tio. Kun ins­pi­raa­tio is­kee, sor­met ai­van syy­hy­ä­vät ma­te­ri­aa­lien kimp­puun.

Kir­ja­vai­nen sai or­to­dok­si­sel­ta kir­kol­ta Py­hän Ka­rit­san mi­ta­lin vuon­na 2007. Kir­ja­vai­nen ei tee ti­laus­töi­tä, kos­ka hän ei pidä ai­ka­tau­luis­ta.

– Alus­sa se­la­sin kir­jo­ja, mut­ta enää ei tar­vit­se. Kun jo­kin idea al­kaa pik­ku­hil­jaa pyö­riä pääs­sä, se vain mie­les­tä pyr­kii ulos. Joku sa­noi mi­nul­le, et­tä si­nul­la me­nee pal­jon ra­haa lan­koi­hin ja tar­vik­kei­siin. Vas­ta­sin, et­tä ei hait­taa, mi­nul­la ei mui­ta pa­hei­ta ole.

Ai­kai­sem­min or­to­dok­si­sen kir­kon om­pe­li­mo Kuo­pi­os­sa aut­toi juu­ka­lais­tai­ta­jaa mo­nin ta­voin, mut­ta nyt om­pe­li­moa ei en­ti­ses­sä muo­dos­saan enää ole.

Koulussa käsityö oli tylsää

Nyt 83-vuo­ti­as Lah­ja Kir­ja­vai­nen al­koi teh­dä kä­si­töi­tä to­sis­saan 19-vuo­ti­aa­na. Kou­lu­ai­ka­na hän ei vä­lit­tä­nyt kä­si­työs­tä, kä­si­töi­den kans­sa as­kar­te­lu oli hä­nen mie­les­tään yk­sin­ker­tai­ses­ti tyl­sää.

Lah­ja Kir­ja­vai­nen on te­ki­jä­nä täy­sin it­se­op­pi­nut ja it­sek­seen opis­kel­lut. En­sim­mäi­sen iko­nin­maa­laus­kurs­sin Kir­ja­vai­nen kävi vuon­na 1982.

Kir­ja­vai­nen kävi Va­la­mos­sa kul­ta­kir­jon­ta­kurs­sin 11 ker­taa, kun­nes kurs­sin opet­ta­ja sa­noi, et­tä hä­nel­lä ei ole enää mi­tään uut­ta ope­tet­ta­vaa Kir­ja­vai­sel­le.

Mo­sai­ik­ki­kurs­sin Sii­lin­jär­vel­lä Kir­ja­vai­nen kävi nel­jä ker­taa.

Kä­si­töi­den te­ke­mi­ses­sä hän ei mene kos­kaan hel­poim­man kaut­ta, päin­vas­toin. Kir­ja­vai­nen ker­too esi­mer­kik­si loh­ko­neen­sa kaik­ki pie­net mo­sai­ik­ki­ki­vet omin kä­sin.

Lahja Kirjavaisen olohuoneen seinällä on muun muassa vasemmalla sininen paljettikirjailtu riikinkukko.

Minna-Liisa Riestola

– En ole kos­kaan yk­sin, kun mi­nul­la on kä­si­työ­ni. Edes­men­neen sis­ko­ni kans­sa yh­des­sä suun­ni­tel­tiin ja teh­tiin kä­si­töi­tä.

Kir­ja­vai­sen mie­hen kuo­le­mas­ta on kak­si vuot­ta ja vii­si kuu­kaut­ta. Hä­nel­lä on kak­si ai­kuis­ta las­ta ja kak­si las­ten­las­ta.

–Kun van­hin poi­ka­ni ai­koi­naan muut­ti ko­toa pois, tein hä­nen huo­nees­taan kä­si­työ­huo­nee­ni, kun mi­nul­la on niin pal­jon kä­si­töi­hin liit­ty­vää ta­va­raa.

–Olen ko­to­na viih­ty­vä. Ei tule men­tyä edes Tai­to-mes­suil­le, vaik­ka moni on sa­no­nut mi­nul­le, et­tä mene ih­mees­sä myy­mään töi­tä­si mes­suil­le. Ajat­te­lin, et­tä siel­lä on niin pal­jon kaik­kien mui­den­kin sa­man­lai­sia töi­tä, et­tei siel­lä erot­tui­si.

Min­na-Lii­sa Ries­to­la