”Olen ainoa ja viimeinen sellainen taiteilija, joka valjastaa hevosen tukkireen eteen, kaataa puita justeerilla, pokasahalla, kirveellä, tekee runoja kuin tukkeja, tukkeja kuin runoja, nukkuu illalla savotan kämpällä sätkänsavuun, pihkarytkyjen ja väkevien miesten hajuun.”

Katkelma on Heikki Turusen runosta Taiteilijan oma kuva, 1967. Runo on mukana Turusen runokokoelmassa Hehkuva sydän - Runoja vuosilta 1961–2018, WSOY, 2019.