Syksyinen väriloisto johtuu lehtien väriaineista. Ruskan värit piileksivät lehdissä koko kesän, ne vain peittyvät kesällä vihreän alle.

Valon vähetessä ja lämpötilan laskiessa yhteyttäminen loppuu ja lehtivihreä alkaa hajota. Kasvukauden päätyttyä lehtien vihreä väriaine, klorofylli, pilkkoutuu, ja sen tärkeät typpipitoiset ainesosat varastoituvat kasvin silmuihin ja oksien kärkiosiin.

Tällöin lehtien kelta- ja oranssisävyiset väriaineet tulevat näkyviin. Punaiset ja sinipunaiset sävyt saa aikaan antosyaani, joka kehittyy useiden kasvien soluihin syksyllä.

Punaiset antosyaanit suojaavat puuta valolta, jotta lehdistä saataisiin viimeisetkin ravinteet talteen runkoon. Mitä kirkkaampi syksy on, sitä enemmän puu tuottaa antosyaaneja. Ja sitä tummempi punainenkin on.

Pihlaja on ruskassa kaikkein punaisin ja koivu keltainen. Leppä ei kellastu yleensä lainkaan, koska sillä ei ole tarvetta säästää mineraaleja juuriston ravinnonottoa helpottavien bakteerien vuoksi. Ruskaa on myös maassa maaruskana varvuissa ja ruohovartisissa kasveissa.

Havupuillakin on ruska, mutta sitä tuskin huomaa. Esimerkiksi mänty kellastuttaa ja varisuttaa osan neulasistaan samaan aikaan kuin lehtipuut.