– Toi­set te­kee mitä osaa, jot­kut te­kee mitä tah­too.

Hau­hii­lan ta­lon isän­tä Ant­ti Romp­pa­nen ker­toi elä­mäs­tään ja ko­ke­muk­sis­taan pe­rin­ne­haas­tat­te­lua teh­neel­le Pau­li Re­vol­le. Romp­pa­nen syn­tyi vuon­na 1901 ja asui koko ikän­sä Juu­as­sa.

Ant­ti Romp­pa­nen ta­ri­noi tal­len­teel­la isäs­tään, joka oli myös ni­mel­tään Ant­ti. Isä-Ant­ti oli kou­lu­ja käy­mä­tön it­se op­pi­nut suun­nit­te­li­ja ja ra­ken­ta­ja. Höy­ry­lai­va­lii­ken­teen alet­tua Pie­li­sel­lä myös Hau­hii­las­sa alet­tiin ra­ken­taa lai­vo­ja.

– Isä teki pii­rus­tuk­set lai­voi­hin. Lai­vat ra­ken­net­tiin Ha­rak­ka­mä­en lä­hel­lä Jo­en­suun­ky­län sil­lan­kor­vas­sa. Sii­tä ne oli help­po las­kea ve­sil­le.

Lai­voi­hin tar­vit­ta­va puu­ta­va­ra otet­tiin omas­ta met­säs­tä ja sa­hat­tiin lau­ta­sa­hal­la. Lai­vo­jen ra­ken­nuk­ses­sa käy­tet­tiin kah­den tuu­man vah­vui­sia lank­ku­ja. Päi­väs­sä sa­hu­rit sai­vat sa­hat­tua kol­me tai nel­jä tuk­kia lan­kuik­si. Ke­sä­ai­ka­na et­sit­tiin so­pi­via kan­to­juu­ra­koi­ta lai­van kaa­rik­si.

– Lai­van­ra­ken­nuk­ses­sa tar­vit­tiin rau­ta­nau­lo­ja ja pult­te­ja. Ne teh­tiin omas­sa pa­jas­sa. Sii­nä tar­vit­tiin pal­jon rau­taa ja käy­tet­tiin kaik­ki van­hat he­vo­sen ken­gät­kin.

Hanhiilan esikoinen

Utu-lai­vas­ta tuli en­sim­mäi­nen Hau­hii­las­sa ra­ken­net­tu lai­va.

– Se oli 12 met­riä pit­kä ja kak­si met­riä le­veä, ja sii­nä oli höy­ry­ko­ne. Höy­ry­ko­ne han­kit­tiin Tuh­ka­las­ta. Mui­ta lai­vo­ja oli­vat Pel­le l ja Pel­le ll, Romp­pa­nen muis­te­li.

Utu-laivalla vietiin halkoja Lieksaan. Kotiseutuarkisto, Antti Romppasen kokoelmat

Lai­vo­ja käy­tet­tiin puu­ta­va­ra­laut­to­jen hi­naa­mi­seen ja kaup­pa­ta­va­roi­den kul­jet­ta­mi­seen. Nun­nan­lah­des­ta vie­tiin vuo­lu­ki­vi­lank­ku­ja Liek­saan, jos­ta ne las­tat­tiin ju­naan. Juu­ka­lai­sil­le kaup­pi­ail­le tuo­tiin ta­va­raa Liek­sas­ta ja Nur­mek­ses­ta.

Sun­nun­tai­sin lai­val­la kul­je­tet­tiin vä­keä kirk­koon Nun­nan­lah­des­ta.

– Isä oli kap­tee­ni­na ja minä olin jo al­le kym­men­vuo­ti­aa­na mu­ka­na heit­tä­mäs­sä hal­ko­ja höy­ry­kat­ti­laan.

Myrskyn jälkeen oli poutasää

Ai­kuis­tut­tu­aan po­jat Ant­ti ja Pek­ka hoi­ti­vat lai­va­lii­ken­net­tä. Pie­li­sel­lä pää­si jos­kus myrs­ky­kin yl­lät­tä­mään.

– Ker­ran jou­dut­tiin jää­mään myrs­kyn ta­kia Sat­jan­gon saa­reen kol­mek­si vuo­ro­kau­dek­si. Sii­nä al­koi eväät jo lop­pu­maan ja niin­pä läh­det­tiin Ot­to Gröh­nin kans­sa ha­ke­maan ko­vas­sa poh­jois­tuu­les­sa ruo­kaa. Pääs­tiin pe­ril­le ja seu­raa­va­na aa­mu­na kun läh­det­tiin ta­kai­sin, Pie­li­nen oli pei­li­tyy­ni.

Hau­hii­las­sa oli mo­ni­puo­lis­ta osaa­mis­ta. Ta­loon ra­ken­net­tiin muun mu­as­sa höy­ry­voi­mal­la toi­mi­va sirk­ke­li. Per­heel­lä oli myös tuu­li­myl­ly ja tii­li­teh­das. Ta­ri­na ker­too, et­tä kun pol­ku­pyö­rä tuli ky­lään näy­til­le, se­kin teh­tiin Han­hii­las­sa it­se.

– Sii­hen ai­kaan Juu­as­sa oli ap­teek­ka­ri­na Al­bin Ko­po­nen. Hän ke­hit­ti ja val­mis­ti it­se lääk­kei­tä. Ko­po­sen pyyn­nös­tä isä ra­ken­si hä­nel­le yh­te­nä tal­ve­na ko­neen kap­se­lien val­mis­ta­mi­seen, ker­too Ant­ti.

Han­hii­las­sa ra­ken­ne­tuis­ta lai­vois­ta Pel­le ll lop­pu oli dra­maat­ti­nen.

Pit­kä­nä­per­jan­tai­na vuon­na 1929 tuli kova uko­nil­ma. Lai­va oli Piit­te­rin edus­tal­la nie­mes­sä kal­li­ol­la tal­ven yli. Se oli kiin­ni­tet­ty rau­ta­rii­mul­la suu­reen pe­tä­jään. Sa­la­ma is­ki pe­tä­jään ja rau­ta­rii­mua pit­kin lai­vaan ja se syt­tyi pa­la­maan ja va­jo­si Pie­li­sen poh­jaan.

Kai­ja Mat­ti­la

Pau­li Re­von te­ke­män Ant­ti Romp­pa­sen haas­te­lun poh­jal­ta toi­mit­ta­nut