Satavuotiaan Etelä-Vuokon kylätalon pitkällä pöydällä on Ukrainaa varten tehtyjä lämpimiä villapeittoja. Kahvi tuoksuu, kyläseuralle maksetaan kahviraha kupponen kerrallaan. Käsityöpiiriläisten puikot kilisevät.
Jokainen tekee omaa työtään, toiset kutovat, toiset virkkaavat ja pääsiäiskranssejakin askarrellaan.
Käsityöpiirin ohjaaja, kansalaisopiston tuntiopettaja Ulla Kortelainen jää eläkkeelle huhtikuun alussa, mutta jääkö sittenkään?
Kortelainen esittelee huovutuksen tekemistä huovutusneulalla, huovutuksia voitaisiin tehdä ryhmän kanssa ensi syksynä. Käsityöpiiri jää pian kesätauolle mutta syksyn toimintaa on jo selvästi suunniteltu.
– Ei me Ullaa päästetä eläkkeelle. Me on tykästytty Ullaan niin paljon. Hän osaa kaiken, mitä käsitöihin tulee, sanoo koko ryhmän puolesta Eeva Kokkonen.
– Voihan sitä eläkkeellä käydä töissä, naurahtaa Kortelainen.
Kortelaisella on muun muassa pukusuunnittelijan, pukuompelijan ja turkisompelijan koulutukset. Keramiikkakin on tuttua. Toukokuussa Kortelainen opettaa rakukurssilla Juuan kansalaisopistolla.
Vuosikymmenestä toiseen
Ulla Kortelainen on ollut 30 vuotta Etelä-Vuokon käsityöryhmän opettajana. Aikaisemmin opettajana toimivat esimerkiksi Sinikka Häyrinen ja Maritta Sutinen.
Ryhmä kokoontui ennen Etelä-Vuokon kylätalon remonttia Koskenkorvan talossa.
Kortelainen kertoo kiertävänsä muitakin kyliä, Ahmovaaraa, Kajoota ja Paalasmaata, mutta Vuokossa on aktiivisin ryhmä.
Vuosikymmenten aikana käsityöryhmässä on tehty vaikka minkälaisia töitä: yöpaitoja, essuja, villasukkia, koreja, kylpytakkeja, villapaitoja, avaimenperiä, kransseja ja niin edelleen.
Uusimpana valmistusmenetelmänä on tutustuttu tuftaukseen.
Keskeneräiset käsityöt
Ryhmän nimi oli alkujaan Keskeneräiset käsityöt ja kesken jääneistä töistä ryhmäläisillä on kokemusta.
Eeva Kokkonen muistelee, kuinka hän aloitti jo 50 vuotta sitten tekemään villapaitaa silloin 14-vuotiaalle tyttärelleen.
–Langat olivat niin hyvät, että villapaita valmistui kuin valmistuikin tyttärelle. Eikä aikaa mennyt kuin 50 vuotta, Kokkonen kertoo
Ydinryhmä on pysynyt samana, mutta onpa Nurmeksesta saakka käynyt käsityöpiirissä porukkaa.
Aila Lehtoranta on käsityöpiirissä toista talvea ja iloitsee, että ryhmässä ei ole ollut havaittavissa mitään sisäpiirin hommia, vaan hänet on otettu hyvin noviisina vastaan.
– En itse ole niin taitava kuin nämä muut kurssilaiset täällä. En ollut 30 vuoteen neulonut villasukkia, mutta ryhmässä sekin tapahtui.
Muut protestoivat tulokkaan puheita. Tekihän Lehtoranta pirtanauhan feresiin ja pääsiäiskranssin.
Käsityöterapiaa
Eeva Kokkonen sanoo, että käsitöiden ohella ryhmässä käytävä keskustelu on varsin viihdyttävää.
–Täällä uskaltaa puhua rennosti. Ei tarvitse yhtään miettiä. Kaikki terveysrempat on käyty läpi toinen toistamme tukien ja kaikki kylän kuulumiset. Tästä ryhmästä saisi pienen näytelmän, Kokkonen kertoo.
Kokkonen kiittelee ryhmän tukea, kun hänen miehensä taannoin siirtyi tuonilmaisiin, käsityöporukka oli hänelle terapeuttinen ryhmä. Leskeä ei jätetty yksin surutyössään.
Ja kun joku ryhmäläisistä täyttää tasavuosia, muut tekevät hänelle peiton lahjaksi. Kaikki ovat saaneet ainakin yhden peiton.
Minna-Liisa Riestola