Pääsiäistiput eivät ole kauaa keltaisia, vaan muuttuvat joka päivä enemmän kanoiksi
Kun laskeutuu Ovaskaisen perheen kellarin portaita alas, ensin kuuluu iloinen äänimeri, jatkuva tipuselittäminen, sirkutus, piipitys ja tirskutus.
Ääni-iloittelun lähteeksi paljastuu iso häkki, jossa kymmenen eriväristä tipua viipottaa koko ajan liikkeessä ja koko ajan äännellen.
Lainkaan liioittelematta ja aivan koko ajan.
Höyry ja häslinki on päällä, koko ajan on tipusilla vaikuttaa olevan mahdoton kiire, että varmasti ehtisivät tehdä kaiken, mitä tipun on nyt elämänsä ensimmäisten päivien ja viikkojen aikana on tehtävä.
Tiput nokkivat tipurehua, hyppivät, rypevät pehkuissa, tappelevat, tekevät lentopyrähdyksiä, liike ei lopu ennen kuin kellarin valot sammuvat. Silloin ne menevät kiltisti nukkumaan kasaan erityisen lämpölevyn alle.
Lentopyrähdyksiä on tämän haastattelun päivänä mahdottoman mukava tehdä, koska tiput on juuri siirretty isompaan häkkiin, jossa voi harjoitella pikkiriikkistä lentämistä.
Tipunristiäiset pidetty
Yhdeksällä tipulla on jo nimi. Ovaskaisen perheen pojat, yhdeksänvuotias Toivo ja 12-vuotias Väinö, ovat ristineet piipittäjät. Häkissä pyrähtelevät mustavalkoinen Harakka, Rusko, Sipsu, Eka, Raita, Kulta, Valo, Nokka ja Tirppa. Toivon lempitipu on Sipsu ja Väinön lemppari on Eka-tipunen. Nimet antavat vähän viitettä kunkin tipun ulkonäöstä.
Tipukatraan emäntä Sinikka Ovaskainen ehdottaa, että pojat voisivat hakea tipuille kepin metsästä orreksi häkkiin. Tiput voisivat harjoitella orrelle lentämistä ja orrella istumista.
Tiput kuoriutuivat 11. maaliskuuta hautomakoneesta ja koska kananpoikaset kasvavat koko ajan, ne ovat joka päivä eri näköisiä kuin esimerkiksi kuoriutumispäivänä.
Keltaiset pallomaiset pääsiäistiput saivat pienen pyrstönalun ja koko ajan niille kasvaa siipisulkia. Muutos olemuksessa tapahtuu yhdessä yössä, tipuilla on kiire myös kasvaa.