Yrit­tä­jän täy­tyy ol­la roh­kea, ui­da vas­ta­vir­taan, hy­pä­tä, vaik­ka ei oi­kein tie­dä, mi­hin on­kaan hyp­pää­mäs­sä. Ym­mär­tää ja py­syä ym­pä­ris­tön­sä tah­dis­sa, mie­luum­min vie­lä en­na­koi­den. Mut­ta ei­pä ole ku­kaan meis­tä osan­nut en­na­koi­da, kuin­ka etu­ke­nos­sa kul­ke­vat säät. Hy­vin etu­ke­nos­sa.

Seu­raa­va jän­ni­tys saat­taa ol­la kä­sil­lä. Mi­ten var­hai­ses­sa vai­hees­sa saam­me itäi­seen Suo­meen ke­sä­sään? Tuu­li on kui­vat­ta­nut vä­häi­set­kin tul­va-ai­heet, ve­sien kor­keus on mitä on. Ei pal­jon nau­ra­ta Pie­li­sen ran­nan mök­kiy­rit­tä­jiä, kun vesi on al­haal­la ja lai­tu­rit ko­li­se­vat kui­val­la maal­la. Ti­las­tot väit­tä­vät, et­tä vet­tä on muu­ta­mia kym­me­niä sent­te­jä vä­hem­män kuin pi­täi­si mut­ta jo­kai­nen ran­noil­la kul­ke­va osaa kyl­lä lu­kea ve­den kor­keut­ta. Met­ri, puo­li­tois­ta enem­män, niin voi­sim­me pu­hua jo mök­ki­mat­kai­li­jal­le miel­lyt­tä­väs­tä ve­si­ti­lan­tees­ta.

Sa­maan ai­kaan toi­saal­la mäis­ki­tään polt­to­ai­ne­kul­je­tuk­set pom­meil­la niin, et­tä hyvä, jos jo­tain lö­pöä koh­ta on saa­ta­vil­la. Hin­nat hi­po­vat si­ni­tai­vai­ta. Yrit­tä­jä luot­taa, toi­voo ja us­koo ih­mei­siin, mat­kai­li­jat läh­te­vät liik­keel­le tai sit­ten ei­vät läh­de.

Ske­naa­ri­oa­jat­te­lus­ta on pu­hut­tu pit­kään mut­ta nyt sen pi­täi­si ol­la pa­kol­lis­ta jo ala­kou­lui­käi­sil­le ja mel­kein eloon­jää­mi­sop­pi jo­kai­sel­le yrit­tä­jyyt­tä poh­ti­val­le.

Mitä teem­me, jos vaik­ka vet­tä ei ole tai kun pak­kas­ta on viik­ko­kau­sia tai jos lu­mi­set ke­lit jää­vät muis­toik­si lap­suu­den va­lo­ku­viin? Mil­lai­sia toi­mi­a­lo­ja voim­me ke­hit­tää kun epä­var­muus on var­maa?Tu­le­vai­suu­den­tut­ki­jat pu­hui­vat il­mas­ton­muu­tok­ses­ta jo taan­noin vuo­si­tu­han­nen vaih­tees­sa. Me viit­ta­sim­me au­tu­aas­ti kin­taal­la, ei­pä se mei­tä lii­ku­ta.

Aal­to-yli­o­pis­ton tut­ki­ja Mik­ko Duf­va kir­joit­ti muu­ta­ma vuo­si sit­ten rau­ta­lan­ka­ver­si­on ske­naa­ri­oa­jat­te­lun ke­hit­tä­mi­ses­tä. Hän ra­ken­si ske­naa­ri­os­ta ta­lon. Ske­naa­ri­oil­la tar­koi­te­taan vaih­to­eh­toi­sia mal­le­ja, täs­sä ta­pauk­ses­sa vaih­to­eh­toi­sia to­teu­tu­mis­mal­le­ja tai -ta­lo­ja tu­le­vai­suu­des­ta.

Kai­ken pe­rus­ta on ta­lon­ra­ken­ta­mi­ses­sa­kin poh­jan va­la­mi­nen. Tut­ki­jan ke­hot­taa va­la­maan poh­jan epä­var­muu­den hy­väk­sy­mi­sel­le.

– Oleel­lis­ta on ym­mär­tää, mis­sä olem­me nyt ja min­ne olem­me me­nos­sa, Duf­va sa­noi.

Vain epä­var­muus on var­maa.

Toi­sek­seen ske­naa­ri­o­ta­lon ra­ken­ta­mi­ses­sa on lupa re­vi­tel­lä. Kek­siä bulk­kia eri­koi­sem­pia ja vil­le­jä vaih­to­eh­to­ja, "Mi­tä­pä jos"...

Kol­man­nek­si mei­dän pi­tää ym­mär­tää, et­tä tu­le­vai­suus kui­ten­kin ta­pah­tuu ih­mi­sil­le ih­mis­ten te­ke­mä­nä. Mil­lai­sel­ta tu­le­vai­suus tun­tuu?

Vuon­na 2022 te­ko­ä­ly ei ol­lut ui­nut vie­lä Duf­van ajat­te­lus­sa osak­si to­del­li­suut­ta, tänä päi­vä­nä pi­täi­si ske­naa­ri­oon päi­vit­tää mu­kaan te­ko­ä­lyn vai­ku­tus.

Nel­jän­nek­si tut­ki­ja ke­hot­taa ih­mis­tä vie­raan­va­rai­suu­teen. Eri­lai­sia tu­le­vai­suuk­sia luo­maan ja niis­tä kes­kus­te­le­maan on sik­si syy­tä kut­sua laa­ja jouk­ko si­dos­ryh­miä. Mikä on toi­vot­ta­vaa ja ke­nel­le?

Puu-Juu­an toi­mi­jat kut­sui­vat taan­noin ih­mi­siä poh­ti­maan yh­des­sä mat­kai­lun tuot­teis­ta­mis­ta. "Mitä meil­lä on tar­jol­la", on ihan ajan­koh­tai­nen ky­sy­mys joka päi­vä.

Duf­van vii­des tee­si ke­hot­taa kat­so­maan eteen­päin. Kun yk­si tu­le­vai­suus­ta­lo on val­mis, mikä voi­si ol­la seu­raa­va?

Mi­kään ske­naa­ri­ois­ta ei tule to­teu­tu­maan juu­ri sel­lai­se­na, ne ovat vain apu­vä­li­ne ajat­te­luun. Tu­le­vai­suuk­sis­sa vie­rail­laan, jot­ta osa­taan toi­mia pa­rem­min ny­ky­het­kes­sä.

Pa­laan mat­kai­lu­y­rit­tä­jän ar­keen. Mil­lai­sia ske­naa­ri­oi­ta yrit­tä­jän pi­tää osa­ta miet­tiä, kun vuo­de­nai­ko­jen ka­len­te­ri on su­rul­li­sen se­kai­sin?