Yrittäjän täytyy olla rohkea, uida vastavirtaan, hypätä, vaikka ei oikein tiedä, mihin onkaan hyppäämässä. Ymmärtää ja pysyä ympäristönsä tahdissa, mieluummin vielä ennakoiden. Mutta eipä ole kukaan meistä osannut ennakoida, kuinka etukenossa kulkevat säät. Hyvin etukenossa.
Seuraava jännitys saattaa olla käsillä. Miten varhaisessa vaiheessa saamme itäiseen Suomeen kesäsään? Tuuli on kuivattanut vähäisetkin tulva-aiheet, vesien korkeus on mitä on. Ei paljon naurata Pielisen rannan mökkiyrittäjiä, kun vesi on alhaalla ja laiturit kolisevat kuivalla maalla. Tilastot väittävät, että vettä on muutamia kymmeniä senttejä vähemmän kuin pitäisi mutta jokainen rannoilla kulkeva osaa kyllä lukea veden korkeutta. Metri, puolitoista enemmän, niin voisimme puhua jo mökkimatkailijalle miellyttävästä vesitilanteesta.
Samaan aikaan toisaalla mäiskitään polttoainekuljetukset pommeilla niin, että hyvä, jos jotain löpöä kohta on saatavilla. Hinnat hipovat sinitaivaita. Yrittäjä luottaa, toivoo ja uskoo ihmeisiin, matkailijat lähtevät liikkeelle tai sitten eivät lähde.
Skenaarioajattelusta on puhuttu pitkään mutta nyt sen pitäisi olla pakollista jo alakouluikäisille ja melkein eloonjäämisoppi jokaiselle yrittäjyyttä pohtivalle.
Mitä teemme, jos vaikka vettä ei ole tai kun pakkasta on viikkokausia tai jos lumiset kelit jäävät muistoiksi lapsuuden valokuviin? Millaisia toimialoja voimme kehittää kun epävarmuus on varmaa?Tulevaisuudentutkijat puhuivat ilmastonmuutoksesta jo taannoin vuosituhannen vaihteessa. Me viittasimme autuaasti kintaalla, eipä se meitä liikuta.
Aalto-yliopiston tutkija Mikko Dufva kirjoitti muutama vuosi sitten rautalankaversion skenaarioajattelun kehittämisestä. Hän rakensi skenaariosta talon. Skenaarioilla tarkoitetaan vaihtoehtoisia malleja, tässä tapauksessa vaihtoehtoisia toteutumismalleja tai -taloja tulevaisuudesta.
Kaiken perusta on talonrakentamisessakin pohjan valaminen. Tutkijan kehottaa valamaan pohjan epävarmuuden hyväksymiselle.
– Oleellista on ymmärtää, missä olemme nyt ja minne olemme menossa, Dufva sanoi.
Vain epävarmuus on varmaa.
Toisekseen skenaariotalon rakentamisessa on lupa revitellä. Keksiä bulkkia erikoisempia ja villejä vaihtoehtoja, "Mitäpä jos"...
Kolmanneksi meidän pitää ymmärtää, että tulevaisuus kuitenkin tapahtuu ihmisille ihmisten tekemänä. Millaiselta tulevaisuus tuntuu?
Vuonna 2022 tekoäly ei ollut uinut vielä Dufvan ajattelussa osaksi todellisuutta, tänä päivänä pitäisi skenaarioon päivittää mukaan tekoälyn vaikutus.
Neljänneksi tutkija kehottaa ihmistä vieraanvaraisuuteen. Erilaisia tulevaisuuksia luomaan ja niistä keskustelemaan on siksi syytä kutsua laaja joukko sidosryhmiä. Mikä on toivottavaa ja kenelle?
Puu-Juuan toimijat kutsuivat taannoin ihmisiä pohtimaan yhdessä matkailun tuotteistamista. "Mitä meillä on tarjolla", on ihan ajankohtainen kysymys joka päivä.
Dufvan viides teesi kehottaa katsomaan eteenpäin. Kun yksi tulevaisuustalo on valmis, mikä voisi olla seuraava?
Mikään skenaarioista ei tule toteutumaan juuri sellaisena, ne ovat vain apuväline ajatteluun. Tulevaisuuksissa vieraillaan, jotta osataan toimia paremmin nykyhetkessä.
Palaan matkailuyrittäjän arkeen. Millaisia skenaarioita yrittäjän pitää osata miettiä, kun vuodenaikojen kalenteri on surullisen sekaisin?