Talousarvio on 700 000 euroa alijäämäinen. Niin päätti Juuan kunnanvaltuusto joulukuussa — yksimielisesti. Kunnan talous kyllä kestää yksittäisen huonon vuoden, mutta pidemmän päälle tilanne on kestämätön. Nyt on pakko valita: mistä säästetään, ja mihin silti uskalletaan investoida?
Valtuutetuilla riittää työtä, sillä keskustelu säästöistä käydään samanaikaisesti uuden kuntastrategian valmistelun kanssa.
Kun pitäisi kehittää ja säästää samaan aikaan, on tilanne kaikkea muuta kuin helppo, eikä jonkinlaiselta vastakkainasettelulta voitane välttyä. Vaihtoehtoja punnitessa olisi kyettävä katsomaan kalenterivuotta kauemmas ja arvioitava päätösten vaikuttavuutta isossa kuvassa.
Olisi esimerkiksi lyhytnäköistä säästää kasvatuksesta ja koulutuksesta kunnan muiden toimien kustannuksella. Syrjäytyminen aiheuttaa inhimillisen hyvinvointivajeen ja kärsimyksen lisäksi yhteiskunnalle taloudellisia kustannuksia, jotka johtuvat muun muassa erilaisten tukipalveluiden käytöstä, toimeentulotuista sekä menetetyistä verotuloista. Tutkimusten mukaan peruskoulun varaan jäävä nuori aiheuttaa elinaikanaan yhteiskunnalle keskimäärin 230 000 – 370 000 euroa suuremmat kustannukset verrattuna jatkokoulutuksen saaneisiin.
Lapsuudessa luodaan pohja myöhemmälle hyvinvoinnille. Lasten ja nuorten oppimisvaikeuksien, käytösongelmien sekä muiden vaikeuksien taustalla saattaa olla geneettisiä tai neurologisia syitä, mutta ympäristötekijöihin, kuten perheeseen, koulunkäyntiin tai harrastusmahdollisuuksiin, voidaan vaikuttaa. Koulutukseen, hyvinvoinnin tukemiseen ja arjen sujumiseen vaikuttamalla voidaan ongelmien ilmaantumista estää ja niistä selviämistä edistää.
Kysymys on myös taistelusta eriarvoistumista vastaan. Muutaman vuoden takainen päätös säilyttää koulun maksuton välipala on hyvä esimerkki arvoihin perustuvasta valinnasta, jolla tuetaan kaikkia lapsia perhetaustan toimeentuloon katsomatta. Sama tarkastelu voitaisiin tehdä myös kesäleireille ja uimakouluille, sillä pienikin maksu saattaa olla liikaa osalle perheistä.
Taloustieteen nobelisti James Heckman on osoittanut, että inhimillisen pääoman vahvistamiseen varhaislapsuudessa satsatut eurot tuottavat tuplasti enemmän vaikuttavuutta kuin nuoruudessa sijoitetut varat. Sen sijaan, että odotetaan ongelmien ilmaantumista ja puututaan niihin vasta silloin, on panostettava hyvinvoinnin, voimavarojen ja pärjäävyyden vahvistamiseen sekä ehkäistävä syrjäytymisen riskitekijöitä.
Tämä ei ole pelkkää teoriaa. Opettajana olen nähnyt sen käytännössä — ja nähnyt myös, mitä tapahtuu politiikan ohjatessa vastakkaiseen suuntaan. Kritisoin edelleen valtion päätöstä oppivelvollisuuden pidentämisestä: samoilla euroilla olisi saatu huomattavasti parempi vaikuttavuus vahvistamalla varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen resursseja. Hyvinvoiva nuoriso hakeutuu jatko-opintoihin ilman lainsäädännöllisiä pakotteitakin.
Miksi kunnat silti säästävät kasvatus- ja koulutusmenoista? Syy on ymmärrettävä: budjetti on tasapainotettava nyt, ei kymmenen vuoden päästä, ja luottamushenkilöt vastaavat päätöksistään seuraavissa vaaleissa — ei sukupolven kuluttua. Lyhyen aikavälin paine on todellinen.
Mutta se ei tarkoita, että lyhytnäköinen päätös olisi viisas. Säästöt varhaiskasvatuksesta tai oppilashuollosta eivät poistu taseesta — ne siirtyvät sinne myöhemmin, kasvaneina. Lastensuojelun, erikoissairaanhoidon ja toimeentulotuen kustannukset näkyvät usein juuri niiden
kuntien budjeteissa, jotka ovat aikoinaan leikanneet ennaltaehkäisevistä palveluista. Juuan ei kannata maksaa tätä laskua kahdesti – on uskallettava investoida lapsiin.
Matti Halonen,
Matemaattisten aineiden opettaja,
Juuan kunnanvaltuuston puheenjohtaja