Vakiintuneiden tapojen muuttaminen on aina vaikeaa. Ihminen tottuu siihen miten asiat ovat, ja vaikka haluaisi niiden muuttuvan, niin muutoksen tekeminen on vaikeaa. Tämä muutosvastarinta tai mukavuudenhalu näkyy henkilökohtaisessa elämässä, työyhteisöissä ja erityisesti kunnallispolitiikassa.
On aina helpompi tehdä kuten aina ennenkin on tehty, koska totutusta poikkeaminen vaatii asioihin perehtymistä, vaihtoehtojen punnintaa ja valmistautumista kritiikkiin.
Hankalaksi tyypiksi leimautuminen pelottaa turhaan, sillä uusien vaihtoehtojen esittäminen kuuluu päättäjän toimenkuvaan. Jos kukaan ei ehdota mitään uutta, niin aika ajaa vanhojen, aikoinaan hyviksi todettujen käytäntöjen ohi. Joskus nekin ovat olleet uusia ajatuksia ja kohdanneet vastustusta totutusta poikkeamisen takia.
Otetaanpa muutama esimerkki. Pohjois-Karjalan Sähkö Oy on pääosin kuntien omistama sekä suoraan että Pohjois-Karjalan Energiaholding Oy:n kautta. Tästä seuraa kunnille velvollisuus antaa yhtiökokousedustajilleen omistajaohjausta, ja sitä annettaessa on muistettava kunnan velvollisuus valvoa oman kunnan ja kuntalaisten etua. Nämä molemmat asiat on kirjattu lakiin.
Juuan kunnanhallitus evästi omaa yhtiökokousedustajaansa maaliskuussa. Yhtiön liikevaihto on kasvanut, mutta sen omistajilleen maksamat osingot ovat pysyneet käytännössä muuttumattomina jo 16 vuotta. Osakeyhtiön lakisääteinen velvollisuus on tuottaa osakkeenomistajille voittoa, joten kunnanhallituksen antaman ohjeistuksen mukaan yhtiön tulisi valmistella osinkoihin tehtävä inflaatiotarkistus. Juuan kunnalle tämä toisi lisää vuosittaisia osinkotuloja noin 100 000 euroa.
Lisäksi kunnanhallitus ohjeisti, että yhtiön hallituksen jäsenten palkkioita ei koroteta eikä hallitukseen valita kahden erovuoroisen tilalle uusia jäseniä, koska yhtiöjärjestyksen mukaan hallituksessa ei tarvitse olla viittä jäsentä enempää. Muutamat muut kunnat antoivat omille edustajilleen samansuuntaisia ohjeita.
Yhtiökokous oli kuitenkin päättänyt tehdä kuten on aina ennenkin tehty, joten mikään ei muuttunut.
Kukaan ei enää nykyisin muista, miksi yhtiöjärjestys on sellainen kuin on ja milloin sitä on ruvettu tulkitsemaan nykyisellä tavalla, mutta kun näin on aina ennenkin tehty, niin päätettiin jatkaa samalla tavalla.
Toinen minua jo kauemmin häirinnyt käytäntö on luottamushenkilöiden valinta ylikunnallisiin toimielimiin eli kuntayhtymien luottamustoimiin. Aina toimikauden päättyessä kunnat saavat valmiiksi laaditun listan, jossa määritellään jokaiselle kunnalle tulevat paikat henkilömäärän, puoluekannan ja sukupuolen mukaan.
Tämä lista laaditaan puolueiden piirijärjestöjen yhteisneuvottelussa, ja muutosen saaminen siihen on käytännössä mahdotonta. Menisi kuulemma koko lista uusiksi, jos jokaisen kunnan toiveet otettaisiin huomioon ja sitä paitsi näin on aina ennenkin tehty.
Kukaan ei muista milloin ja miksi näin on päätetty toimia. Minä olen ollut kunnanhallituksessa yli 13 vuotta, mutta en muista koskaan antaneeni millekään politbyrolle lupaa päättää, minkä puolueen miehen tai naisen me valitsemme edustamaan Juuan kuntaa. Vanhan kansanviisauden mukaan talosta lähetetään vahvin myllyyn ja viisain markkinoille, mutta jotkut ovat joskus jossain sopineet, että tätä valintaa rajoitetaan.
Ymmärrän toki tämän palapelin vaikeuden, kun on otettava huomioon eri puolueiden edustus eri kuntien valtuustoissa ja tasa-arvolain vaatimukset, mutta annetun listan joustamattomuus ärsyttää.
Vuosi sitten Juuan kunnanvaltuusto hyväksyi yksimielisesti kunnan uuden hallintosäännön. Vanha olikin käynyt toivottaman vanhaksi, ja vaikka sitä uudistettiin muutama vuosi sitten, niin sinne jäi perintöä vielä vanhemmasta ja suorastaan tilkkutäkisi käyneestä säännöstä. Sitä oli korjattu ja paikattu niin moneen kertaan, että kukaan ei enää tiennyt kenellä on toimivalta mihinkin asiaan.
Käytäntö oli ajanut hallintosäännön ohi, koska homman piti toimia siinäkin tapauksessa, että hallintosäännön pykälät löivät toisiaan korville. Toimihan se, mutta ei enää kaikilta osin täyttänyt lain vaatimuksia.
Mitään ei kannata rynnätä muuttamaan muuttamisen ilosta, mutta muutokseen on kyettävä silloin, kun vanhat käytännöt eivät enää vastaa nykyvaatimuksia. Työtä se vaatii, sillä jokainen muutos on kyettävä perustelemaan ensin itselle ja sen jälkeen muille.
Jos haluaa tehdä kaiken entiseen tapaan, niin sekin on pystyttävä perustelemaan. Yksikään päättäjä tuskin haluaa tunnustaa ääneen, että en minä jaksanut perehtyä asiaan, koska on helpompi tehdä kuten on aina ennenkin tehty.
Sakari Timonen, kunnanvaltuutettu (sd).