Vaa­ro­jen Sa­no­mien uu­dis­tuk­ses­sa olem­me muo­kan­neet myös Muut leh­det -osi­o­ta (joka löy­tyy täs­tä leh­des­tä si­vul­ta 9). Kuun­te­lem­me ja lu­em­me maa­il­maa niin pal­jon myös muu­ten kuin pai­ne­tun leh­den kaut­ta, jo­ten on pe­rus­tel­tua laa­jen­taa pals­ta-ajat­te­lu­a­kin.

Moni au­toi­le­va me­di­an ku­lut­ta­ja kes­kit­tyy ajo­mat­koil­laan pod­cas­tei­hin, ny­ky­a­jan ra­di­o­kuun­nel­miin, joi­ta on tar­jol­la mo­nen eri pal­ve­lun kaut­ta. Mi­nun viik­ko­ryt­mis­sä­ni on ihan yle­läis­tä si­säl­töä, joh­tu­en eh­kä taus­tas­ta­ni. Hy­vin usein maa­nan­tai­aa­mu­na työ­mat­ka su­juu Su­san­na Vai­ni­o­lan toi­mit­ta­maa Kis­san­keh­to-oh­jel­maa kuun­nel­len, joka löy­tyy siis Yle Aree­nas­ta.

Vai­ni­o­la pa­ke­toi maa­il­maa vii­kot­tain aja­tuk­siin ja mu­siik­kiin ja edel­lis­vii­kol­ta kor­vaan tart­tui poh­din­ta, mil­tä lap­suus kuu­los­taa?

Mei­dän kes­ki-ikäis­ten lap­suus kuu­los­ti hy­vin eri­lai­sel­ta kuin tä­män päi­vän las­ten lap­suus. Olen kas­va­nut me­di­an ku­lut­ta­jak­si tie­tä­mät­tä­ni, mi­ten me­di­aa ku­lu­te­taan. Tu­run Tuo­mi­o­kir­kon kel­lot löi­vät lap­suu­des­sa ai­ka­merk­kiä kel­lo 12, sil­loin me olim­me yleen­sä syö­neet ja äi­ti al­koi tis­ka­ta. Ra­dio on ol­lut pääl­lä ai­na, no, vii­me ke­vään ra­di­ouu­dis­tuk­sen jäl­keen heit­täy­dyin kyl­lä täy­sin Yle-op­po­si­ti­oon ja pis­tin jopa keit­ti­ö­ra­di­on kiin­ni mie­le­no­soi­tuk­se­na hy­vien ih­mis­ten ir­ti­sa­no­mi­sel­le.

Lap­suu­te­ni on kuu­los­ta­nut myös telk­ka­ril­ta, puo­li yh­dek­sän uu­ti­sil­ta, Pik­ku Kak­ko­sel­ta, sa­tun­nai­sil­ta las­ten ka­se­teil­ta. Ja voi mah­do­ton, mi­ten lap­suu­te­ni on­kaan kuu­los­ta­nut au­toil­ta ja is­kel­mä­mu­sii­kil­ta. Jos ko­to­na oli ra­dio pääl­lä, au­tos­sa kuun­nel­tiin mu­siik­kia. Huol­to­a­se­ma­ka­set­te­ja oli muu­ta­mia ja ne kyl­lä kuun­nel­tiin sa­nan­mu­kai­ses­ti puh­ki. Enol­la oli Dat­sun 100A, jo­kai­nen 1970-1980-lu­vul­la elä­nyt tie­tää kyl­lä, mil­tä rii­si­kup­pi kuu­los­ti.

Lap­suu­te­ni on kuu­los­ta­nut myös pu­heen kal­ka­tuk­sel­ta. Meil­lä oli ovet ai­na au­ki ja tut­ta­via ja ky­län mie­hiä tuli ja meni. Kah­via kei­tet­tiin ja lu­si­kat ki­li­si­vät ku­pis­sa.

Lap­suus kuu­los­taa tur­val­li­sel­ta mut­ta mi­ten me sai­sim­me tur­val­li­sen ää­ni­maa­il­man nyt lap­suut­taan elä­vil­le pie­nil­le ih­mi­sen aluil­le?

Ny­ky­lap­suus kuu­los­taa ai­na­kin tek­ni­sel­tä. Lait­tei­den so­vel­luk­set piip­paa­vat mo­nin eri ää­nin. Ruo­kaan­kin liit­tyy ään­tä, ny­ky­a­jan lie­det­kin kun il­moit­ta­vat ole­mas­sa­o­los­taan, mik­ro­aal­tou­u­nis­ta pu­hu­mat­ta­kaan. Ää­nien mää­rä on val­ta­va ja är­sy­ke­tul­va vyö­ryy pien­ten ja isom­pien las­ten yl­le. Pop­pi soi, vi­de­ot ty­kit­tä­vät omaa ää­ni­maa­il­maan­sa, ku­vat ja ää­net vaih­tu­vat se­kun­neis­sa.
Ym­pä­ris­tön ää­niin kuu­luu ny­kyi­sin jo al­va­riin­sa tai­vaal­la kul­ke­vien ko­nei­den ää­net. Juu­ri al­ku­vii­kos­ta, au­rin­koi­se­na kau­nii­na aa­mu­na, hä­vit­tä­jien jyly oli taas niin kova, et­tä ei lin­tu­jen lau­lu met­sä­po­lul­la­kaan kuu­lu­nut.
Mil­tä lap­suus kuu­los­taa, jos se kuu­los­taa hä­vit­tä­jien ää­nel­tä?

Sari Sirk­kiä