Vaarojen Sanomien uudistuksessa olemme muokanneet myös Muut lehdet -osiota (joka löytyy tästä lehdestä sivulta 9). Kuuntelemme ja luemme maailmaa niin paljon myös muuten kuin painetun lehden kautta, joten on perusteltua laajentaa palsta-ajatteluakin.
Moni autoileva median kuluttaja keskittyy ajomatkoillaan podcasteihin, nykyajan radiokuunnelmiin, joita on tarjolla monen eri palvelun kautta. Minun viikkorytmissäni on ihan yleläistä sisältöä, johtuen ehkä taustastani. Hyvin usein maanantaiaamuna työmatka sujuu Susanna Vainiolan toimittamaa Kissankehto-ohjelmaa kuunnellen, joka löytyy siis Yle Areenasta.
Vainiola paketoi maailmaa viikottain ajatuksiin ja musiikkiin ja edellisviikolta korvaan tarttui pohdinta, miltä lapsuus kuulostaa?
Meidän keski-ikäisten lapsuus kuulosti hyvin erilaiselta kuin tämän päivän lasten lapsuus. Olen kasvanut median kuluttajaksi tietämättäni, miten mediaa kulutetaan. Turun Tuomiokirkon kellot löivät lapsuudessa aikamerkkiä kello 12, silloin me olimme yleensä syöneet ja äiti alkoi tiskata. Radio on ollut päällä aina, no, viime kevään radiouudistuksen jälkeen heittäydyin kyllä täysin Yle-oppositioon ja pistin jopa keittiöradion kiinni mielenosoituksena hyvien ihmisten irtisanomiselle.
Lapsuuteni on kuulostanut myös telkkarilta, puoli yhdeksän uutisilta, Pikku Kakkoselta, satunnaisilta lasten kaseteilta. Ja voi mahdoton, miten lapsuuteni onkaan kuulostanut autoilta ja iskelmämusiikilta. Jos kotona oli radio päällä, autossa kuunneltiin musiikkia. Huoltoasemakasetteja oli muutamia ja ne kyllä kuunneltiin sananmukaisesti puhki. Enolla oli Datsun 100A, jokainen 1970-1980-luvulla elänyt tietää kyllä, miltä riisikuppi kuulosti.
Lapsuuteni on kuulostanut myös puheen kalkatukselta. Meillä oli ovet aina auki ja tuttavia ja kylän miehiä tuli ja meni. Kahvia keitettiin ja lusikat kilisivät kupissa.
Lapsuus kuulostaa turvalliselta mutta miten me saisimme turvallisen äänimaailman nyt lapsuuttaan eläville pienille ihmisen aluille?
Nykylapsuus kuulostaa ainakin tekniseltä. Laitteiden sovellukset piippaavat monin eri äänin. Ruokaankin liittyy ääntä, nykyajan liedetkin kun ilmoittavat olemassaolostaan, mikroaaltouunista puhumattakaan. Äänien määrä on valtava ja ärsyketulva vyöryy pienten ja isompien lasten ylle. Poppi soi, videot tykittävät omaa äänimaailmaansa, kuvat ja äänet vaihtuvat sekunneissa.
Ympäristön ääniin kuuluu nykyisin jo alvariinsa taivaalla kulkevien koneiden äänet. Juuri alkuviikosta, aurinkoisena kauniina aamuna, hävittäjien jyly oli taas niin kova, että ei lintujen laulu metsäpolullakaan kuulunut.
Miltä lapsuus kuulostaa, jos se kuulostaa hävittäjien ääneltä?
Sari Sirkkiä