Japanilainen viisaus sanoo:" Jos aiot tulla mestariksi, päätä mitä haluat tehdä, äläkä lopeta sitä."
Juukalainen Ilkka Ämmälä on vanhan viisauden ilmentymä. Viikko sitten Ämmälä valittiin Vuoden karatekaksi. Kunnianosoituksen myönsi Suomen Wado-ryu karateliitto ry:n hallitus.
– Kiitämme Ämmälää merkittävästä panoksesta ja omistautumisesta Wado-ryu karaten hyväksi. Hän on 2. dan -vyöarvon omaava, pitkän linjan yhdistystoimija ja taustavaikuttaja. Hän toimii Juuan seuran vetäjänä sekä on aktiivinen karaten harrastaja ja leireilijä, palkitsemisperusteissa sanotaan.
Ilkka Ämmälä on harrastanut karatea 29 vuotta. Vuosiin kuuluu kolmea eri tyylisuuntaa, hermopistekamppailua ja näiden lisäksi kobudoa eli suomeksi vanhoja asetekniikoita.
Hän on harjoitellut säännöllisesti vuodesta 1997, mutta kaikki alkoi oikeastaan jo vuonna 1988.
Koulussa piti yrittää pärjätä
Nyt 50-vuotias Ilkka Ämmälä aloitti karaten 13-vuotiaana Kemijärvellä. Budolajit olivat siihen aikaan pinnalla, esimerkiksi Kemijärven karaten peruskurssilla oli peräti 40 osallistujaa.
Ämmälä epäilee, että syynä olivat niihin aikoihin tulleet Karate Kid -elokuvat.
– Ala-asteella oli siihen aikaan raju meininki, välitunneilla oli silloin tällöin nyrkkitappeluja ja väkivaltaa tietynikäisten poikien keskuudessa, esimerkiksi revittiin reppuja. Ajattelimme kaverin kanssa, että aletaan harrastaa jotain, että pärjätään.
Ämmälä ei ollut koulukiusattu, mutta kukaan poika ei ollut turvassa. Koululla oli hankala poika, joka kiusasi pienempiä.
– Kun vuosi, pari treenattiin karatea, eihän siinä kauhean päteväksi tullut, mutta itsevarmuus kasvoi ja se riitti.
Karate oli ja on mukavaa
Ämmälä muistelee teinivuosien karatesalin menoa lämmöllä.
– Sieltä sai kavereita. Se oli reipasta menoa, liikunnallista viuhketta. Vetäjinä toimineet nuoret pojankollit pitivät siitä huolen. Me olimme reippaita kavereita muutenkin.
Talvisin harjoituksiin mennessä oikaistiin järven poikki kävellen seitsemän kilometriä yhteen suuntaan. Osa matkasta meni toisinaan umpihangessa.
– Eivät äiti ja isä lähteneet viemään meitä, ei kukaan olisi hoksannut edes kysyä sellaista. Siihen aikaan lapset liikkuivat paljon ulkona. Kun koulu loppui, lähtivät kaikki lapset ulos palloilemaan.
Vaikka Kemijärven vuosien jälkeen Ämmälälle tuli karatessa pitkä tauko, uuden alun jälkeen karate kulki mukana kaikki opiskeluvuodet. Ämmälä on koulutukseltaan metsätalousinsinööri (AMK) ja työskentelee Pohjois-Karjalan Metsänhoitoyhdistyksessä metsäpalvelupäällikkönä.
Juukaan hän tuli alun perin Metsäkeskuksen metsäneuvojaksi 2002 ja hän on ollut Juuan Budoseurassa siitä lähtien. Nykyään hän on vuonna 1991 perustetun seuran puheenjohtaja.
Karaten lisäksi Juuan Budoseura on opettanut kuntonyrkkeilyä, kuntokamppailua ja itsepuolustusta.
–Harrastajamäärä on viime vuosina pienentynyt. Lapset menevät mieluummin vaikka sählyyn. Sitä paitsi, jos ajattelee omia lapsia, niin kyllä he viihtyvät lähinnä älylaitteiden parissa.
Ihmisten ajasta kilpailee moni asia. Valinnanvaraa ja lajeja on paljon enemmän kuin ennen. Karate on monelle nykyihmiselle vaativaa, koska se vaatii pitkäjänteisyyttä, keskittymiskykyä ja kurinalaisuutta.
Aina löytyy korjattavaa
Monet aloittavat karaten innoissaan, mutta lopettavat sitten. Miksi Ilkka Ämmälä, nyt vuoden karatekaksi valittu juukalainen jaksaa jatkaa?
– Karate tuntui heti omalta. Se on monipuolista ja todella haastavaa. Kun siinä kehittyy, se palkitsee. Siinä on useita tasoja. Kuntoilu, henkinen puoli, itsepuolustus. Esimerkiksi juoksusta ei saa aivan vastaavaa. Vaikka olen harrastanut kymmeniä vuosia, aina löytyy jotakin korjattavaa ja aina opettajat korjaavat.
Ilkka Ämmälän sensei on Tran Minh Hieu (7. dan) ja tyylisuunta Wado-Ryu Karate-Do (Renmei). Läheisin ja tärkein opettaja Suomessa on Markus Salomaa (6.dan).
Nykyään Ämmälä harjoittelee kolme kertaa viikossa. Yksi harjoituksista on videoharjoitus, jossa sensei eli opettaja katsoo ja opettaa tekniikoita Ranskasta käsin. Harjoituksessa on mukana karatekoja ympäri maailmaa, Suomesta Australiaan.
Ämmälä myös opettaa. Karatessa ylempivöiset opettavat alempivöisiä. Haastattelun jälkeisenä viikonloppuna Ämmälä lähti karateleirille Ouluun.
– Parasta oppimisessa olisi, että joku opettaa sinua ja sinä opetat jotakuta toista. Treenaat itse, sinulla on opettaja ja oppilas. Jos treenaat vain itse, et kehity niin hyvin.
Machoiluako?
Jotkut pitävät karatea väkivaltaisena, pelottavana machoiluna.
Ämmälä kokee ajatuksen vieraaksi.
– 1980–90-luvulla karaten pariin saattoi vielä hakeutua väkivaltaa ihannoivia ihmisiä, mutta eivät sellaiset henkilöt pysyneet seurassa. Karatessa on säännöt ja etiketti. Jos käyttäytyy huonosti ja rikkoo sääntöjä, erotetaan seurasta.
Karate on toistoja. Lajin taidot hankitaan toistamalla tiettyjä tekniikoita tuhansia kertoja. Jotta taito menisi lihasmuistiin, on sitä harjoiteltava uudelleen ja uudelleen.
Eivät pikavoittoja hakevat tappelijat sitä jaksa, vaan lopettavat.
– Jos ajatellaan taistelua, lähtökohtahan on olla mahdollisimman neutraali ja tyyni. Jos olet vihainen, se on huono juttu. Silloin et ole läsnä, sinulla ei toimi havainnointikyky eikä reaktiot.
Tyyneys on avainsana.
Minna-Liisa Riestola