JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.

Karate on mukavaa, vaikka se vaatii pit­kä­jän­tei­syyttä, kes­kit­ty­mis­ky­kyä ja kuri­na­lai­suutta

Ja­pa­ni­lai­nen vii­saus sa­noo:" Jos ai­ot tul­la mes­ta­rik­si, pää­tä mitä ha­lu­at teh­dä, älä­kä lo­pe­ta sitä."

Juu­ka­lai­nen Ilk­ka Äm­mä­lä on van­han vii­sau­den il­men­ty­mä. Viik­ko sit­ten Äm­mä­lä va­lit­tiin Vuo­den ka­ra­te­kak­si. Kun­ni­a­no­soi­tuk­sen myön­si Suo­men Wado-ryu ka­ra­te­liit­to ry:n hal­li­tus.

– Kii­täm­me Äm­mä­lää mer­kit­tä­väs­tä pa­nok­ses­ta ja omis­tau­tu­mi­ses­ta Wado-ryu ka­ra­ten hy­väk­si. Hän on 2. dan -vyö­ar­von omaa­va, pit­kän lin­jan yh­dis­tys­toi­mi­ja ja taus­ta­vai­kut­ta­ja. Hän toi­mii Juu­an seu­ran ve­tä­jä­nä sekä on ak­tii­vi­nen ka­ra­ten har­ras­ta­ja ja lei­rei­li­jä, pal­kit­se­mis­pe­rus­teis­sa sa­no­taan.

Ilk­ka Äm­mä­lä on har­ras­ta­nut ka­ra­tea 29 vuot­ta. Vuo­siin kuu­luu kol­mea eri tyy­li­suun­taa, her­mo­pis­te­kamp­pai­lua ja näi­den li­säk­si ko­bu­doa eli suo­mek­si van­ho­ja ase­tek­nii­koi­ta.

Hän on har­joi­tel­lut sään­nöl­li­ses­ti vuo­des­ta 1997, mut­ta kaik­ki al­koi oi­ke­as­taan jo vuon­na 1988.

Koulussa piti yrittää pärjätä

Nyt 50-vuo­ti­as Ilk­ka Äm­mä­lä aloit­ti ka­ra­ten 13-vuo­ti­aa­na Ke­mi­jär­vel­lä. Bu­do­la­jit oli­vat sii­hen ai­kaan pin­nal­la, esi­mer­kik­si Ke­mi­jär­ven ka­ra­ten pe­rus­kurs­sil­la oli pe­rä­ti 40 osal­lis­tu­jaa.

Äm­mä­lä epäi­lee, et­tä syy­nä oli­vat nii­hin ai­koi­hin tul­leet Ka­ra­te Kid -elo­ku­vat.

– Ala-as­teel­la oli sii­hen ai­kaan raju mei­nin­ki, vä­li­tun­neil­la oli sil­loin täl­löin nyrk­ki­tap­pe­lu­ja ja vä­ki­val­taa tie­ty­ni­käis­ten poi­kien kes­kuu­des­sa, esi­mer­kik­si re­vit­tiin rep­pu­ja. Ajat­te­lim­me ka­ve­rin kans­sa, et­tä ale­taan har­ras­taa jo­tain, et­tä pär­jä­tään.

Äm­mä­lä ei ol­lut kou­lu­kiu­sat­tu, mut­ta ku­kaan poi­ka ei ol­lut tur­vas­sa. Kou­lul­la oli han­ka­la poi­ka, joka kiu­sa­si pie­nem­piä.

– Kun vuo­si, pari tree­nat­tiin ka­ra­tea, ei­hän sii­nä kau­he­an pä­te­väk­si tul­lut, mut­ta it­se­var­muus kas­voi ja se riit­ti.

Karate oli ja on mukavaa

Äm­mä­lä muis­te­lee tei­ni­vuo­sien ka­ra­te­sa­lin me­noa läm­möl­lä.

– Siel­tä sai ka­ve­rei­ta. Se oli rei­pas­ta me­noa, lii­kun­nal­lis­ta viuh­ket­ta. Ve­tä­ji­nä toi­mi­neet nuo­ret po­jan­kol­lit pi­ti­vät sii­tä huo­len. Me olim­me reip­pai­ta ka­ve­rei­ta muu­ten­kin.

Tal­vi­sin har­joi­tuk­siin men­nes­sä oi­kais­tiin jär­ven poik­ki kä­vel­len seit­se­män ki­lo­met­riä yh­teen suun­taan. Osa mat­kas­ta meni toi­si­naan um­pi­han­ges­sa.

– Ei­vät äi­ti ja isä läh­te­neet vie­mään mei­tä, ei ku­kaan oli­si hok­san­nut edes ky­syä sel­lais­ta. Sii­hen ai­kaan lap­set liik­kui­vat pal­jon ul­ko­na. Kun kou­lu lop­pui, läh­ti­vät kaik­ki lap­set ulos pal­loi­le­maan.

Vaik­ka Ke­mi­jär­ven vuo­sien jäl­keen Äm­mä­läl­le tuli ka­ra­tes­sa pit­kä tau­ko, uu­den alun jäl­keen ka­ra­te kul­ki mu­ka­na kaik­ki opis­ke­lu­vuo­det. Äm­mä­lä on kou­lu­tuk­sel­taan met­sä­ta­lou­sin­si­nöö­ri (AMK) ja työs­ken­te­lee Poh­jois-Kar­ja­lan Met­sän­hoi­to­yh­dis­tyk­ses­sä met­sä­pal­ve­lu­pääl­lik­kö­nä.

Juu­kaan hän tuli alun pe­rin Met­sä­kes­kuk­sen met­sä­neu­vo­jak­si 2002 ja hän on ol­lut Juu­an Bu­do­seu­ras­sa sii­tä läh­tien. Ny­ky­ään hän on vuon­na 1991 pe­rus­te­tun seu­ran pu­heen­joh­ta­ja.

Ka­ra­ten li­säk­si Juu­an Bu­do­seu­ra on opet­ta­nut kun­to­nyrk­kei­lyä, kun­to­kamp­pai­lua ja it­se­puo­lus­tus­ta.

–Har­ras­ta­ja­mää­rä on vii­me vuo­si­na pie­nen­ty­nyt. Lap­set me­ne­vät mie­luum­min vaik­ka säh­lyyn. Sitä pait­si, jos ajat­te­lee omia lap­sia, niin kyl­lä he viih­ty­vät lä­hin­nä äly­lait­tei­den pa­ris­sa.

Ih­mis­ten ajas­ta kil­pai­lee moni asia. Va­lin­nan­va­raa ja la­je­ja on pal­jon enem­män kuin en­nen. Ka­ra­te on mo­nel­le ny­kyih­mi­sel­le vaa­ti­vaa, kos­ka se vaa­tii pit­kä­jän­tei­syyt­tä, kes­kit­ty­mis­ky­kyä ja ku­ri­na­lai­suut­ta.

Aina löytyy kor­jat­ta­vaa

Mo­net aloit­ta­vat ka­ra­ten in­nois­saan, mut­ta lo­pet­ta­vat sit­ten. Mik­si Ilk­ka Äm­mä­lä, nyt vuo­den ka­ra­te­kak­si va­lit­tu juu­ka­lai­nen jak­saa jat­kaa?

– Ka­ra­te tun­tui heti omal­ta. Se on mo­ni­puo­lis­ta ja to­del­la haas­ta­vaa. Kun sii­nä ke­hit­tyy, se pal­kit­see. Sii­nä on usei­ta ta­so­ja. Kun­toi­lu, hen­ki­nen puo­li, it­se­puo­lus­tus. Esi­mer­kik­si juok­sus­ta ei saa ai­van vas­taa­vaa. Vaik­ka olen har­ras­ta­nut kym­me­niä vuo­sia, ai­na löy­tyy jo­ta­kin kor­jat­ta­vaa ja ai­na opet­ta­jat kor­jaa­vat.

Ilk­ka Äm­mä­län sen­sei on Tran Minh Hieu (7. dan) ja tyy­li­suun­ta Wado-Ryu Ka­ra­te-Do (Ren­mei). Lä­hei­sin ja tär­kein opet­ta­ja Suo­mes­sa on Mar­kus Sa­lo­maa (6.dan).

Ny­ky­ään Äm­mä­lä har­joit­te­lee kol­me ker­taa vii­kos­sa. Yk­si har­joi­tuk­sis­ta on vi­de­o­har­joi­tus, jos­sa sen­sei eli opet­ta­ja kat­soo ja opet­taa tek­nii­koi­ta Rans­kas­ta kä­sin. Har­joi­tuk­ses­sa on mu­ka­na ka­ra­te­ko­ja ym­pä­ri maa­il­maa, Suo­mes­ta Aust­ra­li­aan.

Äm­mä­lä myös opet­taa. Ka­ra­tes­sa ylem­pi­vöi­set opet­ta­vat alem­pi­vöi­siä. Haas­tat­te­lun jäl­kei­se­nä vii­kon­lop­pu­na Äm­mä­lä läh­ti ka­ra­te­lei­ril­le Ou­luun.

– Pa­ras­ta op­pi­mi­ses­sa oli­si, et­tä joku opet­taa si­nua ja sinä ope­tat jo­ta­ku­ta tois­ta. Tree­naat it­se, si­nul­la on opet­ta­ja ja op­pi­las. Jos tree­naat vain it­se, et ke­hi­ty niin hy­vin.

Mac­hoi­lu­ako?

Jot­kut pi­tä­vät ka­ra­tea vä­ki­val­tai­se­na, pe­lot­ta­va­na mac­hoi­lu­na.

Äm­mä­lä ko­kee aja­tuk­sen vie­raak­si.

– 1980–90-lu­vul­la ka­ra­ten pa­riin saat­toi vie­lä ha­keu­tua vä­ki­val­taa ihan­noi­via ih­mi­siä, mut­ta ei­vät sel­lai­set hen­ki­löt py­sy­neet seu­ras­sa. Ka­ra­tes­sa on sään­nöt ja eti­ket­ti. Jos käyt­täy­tyy huo­nos­ti ja rik­koo sään­tö­jä, ero­te­taan seu­ras­ta.

Ka­ra­te on tois­to­ja. La­jin tai­dot han­ki­taan tois­ta­mal­la tiet­ty­jä tek­nii­koi­ta tu­han­sia ker­to­ja. Jot­ta tai­to me­ni­si li­has­muis­tiin, on sitä har­joi­tel­ta­va uu­del­leen ja uu­del­leen.

Ei­vät pi­ka­voit­to­ja ha­ke­vat tap­pe­li­jat sitä jak­sa, vaan lo­pet­ta­vat.

– Jos aja­tel­laan tais­te­lua, läh­tö­koh­ta­han on ol­la mah­dol­li­sim­man neut­raa­li ja tyy­ni. Jos olet vi­hai­nen, se on huo­no jut­tu. Sil­loin et ole läs­nä, si­nul­la ei toi­mi ha­vain­noin­ti­ky­ky ei­kä re­ak­ti­ot.

Tyy­neys on avain­sa­na.

Min­na-Lii­sa Ries­to­la