Evak­koil­ta al­koi il­mä­hä­ly­tyk­sen ja pom­mi­ko­nei­den ää­nil­lä. Sit­ten Han­nu Päi­vi­nen luki toi­sen maa­il­man­so­dan sar­ka­pu­vus­sa Lää­nin­hal­li­tuk­sen käs­kyn si­vii­li­vä­es­tön eva­kuo­i­mi­sek­si vuon­na 1939:

"Tämä paik­ka­kun­ta on mää­rät­ty eva­kuo­i­ta­vak­si. Tei­dän on heti siir­ret­tä­vä ir­tain omai­suu­ten­ne maan­tien var­teen, jon­ka jäl­keen Tei­dän on heti läh­det­tä­vä liik­keel­le. Muu­ta tär­ke­ää omai­suut­ta­si voit ot­taa sen ver­ran, et­tä jak­sat sen kan­taa mu­ka­na­si ot­ta­mal­la huo­mi­oon noin 20 ki­lo­met­rin päi­vä­mars­sin.

Vain sai­raat, lap­set ja van­huk­set saa­vat käyt­tää he­vo­sa­jo­neu­vo­ja, mi­kä­li toi­sin ei il­moi­te­ta. Tot­te­le vi­ra­no­mais­ten mää­räyk­siä tin­ki­mät­tä, sil­lä si­ten vain par­hai­ten edis­tät omaa mat­kaa­si. An­na so­ti­la­so­sas­toil­le ja kuor­mas­tol­le tie­tä. Kul­je tien reu­no­ja. Mi­kä­li voit, väl­tä päi­vä­sai­kaan kul­ke­mas­ta avoi­mil­la pai­koil­la ja teil­lä.

Muis­ta, et­tä lu­mi­vaip­pa suo­jaa si­nua tal­vel­la ja ke­säl­lä su­lau­dut hel­pos­ti maas­toon, jos väl­tät liik­ku­mis­ta len­to­ko­nei­den lä­hel­lä ol­les­sa.

Rau­hal­li­suus on suo­ma­lai­nen hyve ja sinä olet suo­ma­lai­nen. Lää­nin­hal­li­tus.”

Puo­li­toista viikkoa ja Karjala tyhjäksi!

Evak­koil­ta oli ylei­sö­me­nes­tys. Seu­ran­ta­lo oli tu­pa­ten täyn­nä ja ra­vin­to­las­ta kan­net­tiin tuo­le­ja li­sää. Enem­pää ei oli­si ih­mi­siä si­säl­le so­pi­nut.

– Kuin­ka mon­ta evak­koa tääl­lä on? Käsi ylös, ky­syi evak­koil­lan juon­ta­ja Han­nu Leh­to­ran­ta.

Evak­ko­ja oli ylei­sös­sä vain muu­ta­ma, mut­ta evak­ko­jen lap­sien kä­siä nou­si si­tä­kin enem­män.

Sep­po Mit­ru­sen ko­ko­a­mia sota-ajan ku­via kat­sel­les­sa, mo­nel­le tuli mie­leen ny­ky­a­jan Uk­rai­na.

– Kar­ja­lai­sil­le an­net­tiin puo­li­tois­ta viik­koa ai­kaa ja Kar­ja­la tyh­jäk­si, sa­noi Mit­ru­nen.

Mus­ta­val­koi­sis­ta ku­vis­ta nä­kee, mi­ten esi­mer­kik­si nuo­ret ty­töt ta­lut­ti­vat leh­miä, ta­ri­noi­den mu­kaan jot­kut kä­ve­li­vät 600 ki­lo­met­riä.

– Ei meis­tä oli­si enää sii­hen, mitä eva­kot ko­ki­vat, poh­ti Han­nu Leh­to­ran­ta, jon­ka äi­ti oli ol­lut In­ter­po­sol­kan van­ki­lei­ril­lä.

– Jos oli­si pak­ko, niin oli­si, sa­noi kir­jai­li­ja Heik­ki Tu­ru­nen.

Jet­ta Pääs­ky­vuo­ren ja Lot­ta Pet­ti­sen mu­siik­kie­si­tys Eva­kon lau­lu meni mo­nel­la tun­tei­siin, mie­het­kin pyyh­ki­vät sil­mi­ään lau­lun jäl­keen.

Kar­ja­lai­suus näkyy murteessa, ruuassa ja vaat­teissa

Myös evak­ko­jen lap­sen­lap­sia oli mu­ka­na. Reet­ta Ne­no­nen on Juu­an Kar­ja­la­seu­ra ry:n hal­li­tuk­sen jä­sen ja syn­tyi­sin Ki­teel­tä. Hä­nen mum­mon­sa eli äi­di­näi­ti oli ko­toi­sin ra­jan ta­kaa Uu­ku­nie­mel­tä ja syn­tyi Sor­ta­va­lan maa­lais­kun­nas­sa. Isän puo­len suku tuli evak­ko­na Vii­pu­ris­ta Hel­sin­kiin ja sii­tä Loi­maal­le.

– Kar­ja­lai­suus on osa mi­nun luon­to­a­ni ja juu­ri­a­ni, osa iden­ti­teet­tiä. Kar­ja­lai­set juu­ret nä­kyi­vät meil­lä, mur­tees­sa, ruu­an­lai­tos­sa ja vaat­teis­sa. Äi­ti on evak­ko­jen lap­si ja om­pe­li fe­re­sit meil­le. Vie­lä 1980-lu­vul­la hän om­pe­li naa­pu­rin emän­näl­le fe­re­sin.

Van­hem­mat pu­hui­vat vie­lä 1980-lu­vul­la kar­ja­lan mur­ret­ta.

Eka­luok­ka­lai­nen puhui vain karjalaa

Il­lan jär­jes­ti­vät Juu­ka-seu­ra ry ja Juu­an Kar­ja­la­seu­ra ry evak­ko­jen val­ta­kun­nal­li­se­na muis­to­päi­vä­nä. Vä­es­tö­re­kis­te­ri­kes­kuk­sen mu­kaan evak­ko­ja jäi Juu­kaan 952 hen­ki­löä.

Evak­ko Kaa­ri­na Wickst­röm (omaa su­kua Kär­ki) ker­toi muis­to­ja evak­ko­a­jas­ta Juu­as­ta.

– Mei­tä hau­kut­tiin rys­sän­pen­nuik­si, mitä var­ten, vaik­ka olim­me suo­ma­lai­sia. Olen evak­ko, kos­ka syn­nyin Suo­jär­ven Hau­ta­vaa­ras­sa 1943.

– Olin kou­lu­kiu­sat­tu, kos­ka äi­ti­ni, joka oli mi­nul­le mam­ma, isä oli tata, pu­hui vain kar­ja­laa ei­kä ”sot­keu­tu­nut pu­hu­maan tä­kä­läis­ten kiel­tä” eli suo­mea. Kun me­nin en­sim­mäi­sel­le luo­kal­le, en pu­hu­nut muu­ta kuin kar­ja­laa. Opet­ta­ja jät­ti mi­nut luo­kal­le, kos­ka suo­men op­pi­mi­nen, pu­hu­mi­nen, lu­ke­mi­nen ja kir­joit­ta­mi­nen oli mi­nul­le niin han­ka­laa. Opet­ta­jal­le va­rak­kaam­mat lap­set oli­vat etu­si­jal­la, ei­kä täm­mö­set hu­pa­sem­mat.

Kou­lun­käyn­ti ei su­ju­nut myö­hem­min­kään.

– Mut­ta on­nek­si rä­tin­hei­lut­ta­ji­a­kin tar­vi­taan, ei­kä vain kou­lu­tet­tu­ja, nau­rat­ti Wickst­röm ylei­söä.

Pien­tä Kaa­ri­na Kär­keä hau­kut­tiin ”ken­gän­kär­jek­si” ja vaik­ka mik­si kär­jek­si, kun­nes Kär­ki suut­tui ja pot­kai­si poi­kaa ”pot­kal vi­äl­lii”, niin lop­pui kiu­saa­mi­nen sii­hen.

– Sit­ten meil­le sa­not­tiin, et­tä mik­si tu­lit­te tän­ne? Vas­ta­sin, et­ten ha­lun­nut ”ot­sah pats­kuu” eli luo­tia ot­saan.

Pik­ku-Kaa­ri­nal­le nau­ret­tiin, kun tämä meni Juu­as­sa ky­lä­kaup­paan os­ta­maan ”fo­ra­nin fi­ki­lää”, ei­kä pik­ku­tyt­töä ym­mär­ret­ty.” Fo­ra­nin fi­ki­lä” on öl­jy­lam­pun sy­dän.

– Nyt olen yl­peä sii­tä, et­tä olen evak­ko, sa­noi Kaa­ri­na Wickst­röm, jol­la oli pääl­lään kar­ja­lai­nen sa­ra­faa­ni.

– Pas­si­bo ylen äi­ji, Kaa­ri­na, esi­tyk­ses­tä, joku huik­ka­si ohi­men­nen il­lan päät­teek­si.

Kii­tok­sia pal­jon kar­ja­lak­si.

Min­na-Lii­sa Ries­to­la

Evak­ko­ku­via löy­tyy esi­mer­kik­si verk­ko-osoit­teis­ta
fin­na.fi ja suo­jar­vi.fi