Juu­an ky­län his­to­ri­as­sa ta­pah­tui mer­kit­tä­vä kään­ne, kun su­ku­pol­via kes­tä­nyt or­to­dok­si­kar­ja­lai­nen vai­he päät­tyi 1600-lu­vun puo­li­vä­lis­sä. Kar­ja­lais­per­heet ko­ko­si­vat ir­tai­men omai­suu­ten­sa ei­vät­kä pa­lan­neet enää ta­kai­sin. Vuo­si­sa­dan lo­pul­la vain pari ta­loa oli or­to­dok­si-isän­nän hal­lus­sa.

Juu­an ky­län or­to­dok­sit liit­tyi­vät muut­to­vir­taan, jos­sa tu­han­net per­heet ha­keu­tui­vat Kä­ki­sal­men lää­nis­tä Ve­nä­jäl­le. Muut­to­pai­neen on täy­ty­nyt ol­la Juu­as­sa­kin ää­rim­mäi­sen kova, kos­ka va­rak­kaim­mat­kin ta­lon­po­jat luo­pui­vat vau­rais­ta ti­lois­taan ja ko­ti­seu­dus­taan.

Venäjän hou­ku­tuk­set

Ruot­sin kor­kea ve­ro­tus ja ka­to­vuo­det ra­sit­ti­vat or­to­dok­si­ta­lon­poi­kia. Ve­nä­jä puo­les­taan hou­kut­te­li hei­tä ve­ro­hel­po­tuk­sin so­dis­sa tyh­jen­ty­neil­le alu­eil­leen.

Li­säk­si or­to­dok­sit oli­vat jo pi­dem­män ai­kaa ko­ke­neet ole­van­sa sor­ron al­la. Ruot­sin kruu­nu lu­pai­li vuo­den 1617 Stol­bo­van rau­han jäl­keen us­kon­non­va­paut­ta, mut­ta asen­ne muut­tui no­pe­as­ti.

Or­to­dok­si­pap­pe­ja kor­vat­tiin lu­te­ri­lai­sil­la, ja kan­saa pai­nos­tet­tiin vaih­ta­maan us­kon­toa. Or­to­dok­sien oli osal­lis­tut­ta­va lu­te­ri­lai­siin kir­kon­me­noi­hin ja seu­ra­kun­tien kus­tan­nuk­siin.

Ve­nä­jä tar­jo­si heil­le mah­dol­li­suu­den har­joit­taa va­paas­ti omaa us­kon­to­aan. Kar­ja­lais­vä­ki koki si­kä­läi­sen elä­män­ta­van muu­ten­kin lä­hei­sem­mäk­si kuin ruot­seik­si kut­su­mien­sa suo­ma­lais­ten kult­tuu­rin.

Rup­tuu­ri­sota laukaisi jouk­ko­paon

Or­to­dok­si­vä­es­tön epä­oi­keu­den­mu­kai­suu­den tun­te­muk­set kär­jis­tyi­vät Rup­tuu­ri­so­dan ai­ka­na (1656–1658). Kar­ja­las­sa käy­tiin us­kon­non vä­rit­tä­miä tais­te­lu­ja, jois­sa or­to­dok­sit tu­ki­vat ve­nä­läi­siä hyök­kää­jiä ja lu­te­ri­lai­set py­syi­vät us­kol­li­si­na Ruot­sil­le.

Or­to­dok­sit pi­ti­vät ve­nä­läi­siä va­paut­ta­ji­na. Mo­net heis­tä myös avus­ti­vat hyök­kää­jiä, ja jot­kut osal­lis­tui­vat ryös­tö­ret­kiin­kin. Käy­tiin taas jul­maa sis­si­so­taa Poh­jois-Kar­ja­lan ja Sa­von ra­ja­seu­duil­la.

Ve­nä­läi­set rat­su­jou­kot kier­si­vät eri puo­lil­la Pie­lis­tä ryös­te­le­mäs­sä ja hä­vit­tä­mäs­sä asu­tuk­sia. Ra­ken­teil­la ol­lut Bra­he­an kau­pun­ki hä­vi­tet­tiin Liek­sas­sa, ja Nur­mek­ses­sa tui­kat­tiin tu­leen vas­ta val­mis­tu­neet lu­te­ri­lai­nen kirk­ko ja pap­pi­la. Enos­sa­kin rat­su­jou­kot te­ki­vät tu­ho­jaan.

Juu­an kylä näyt­tää sääs­ty­neen tu­hoil­ta, mut­ta ryös­te­lyä oli siel­lä­kin. Ky­läs­sä asu­neel­ta Ol­li Kok­ko­sel­ta vie­tiin rup­tuu­ri­so­dan mels­kees­sä koko omai­suus. Hä­nen per­heen­sä jou­tui pa­ke­ne­maan hen­ken­sä kau­pal­la pai­kal­ta ja hyl­kää­mään ti­lan­sa.

Ve­nä­läi­set ot­ti­vat Juu­an ja mui­den ky­lien asuk­kai­ta op­paik­si ryös­tö­ret­kil­leen. Nii­tä teh­tiin ai­na­kin Ka­joo­seen, Vaik­koon ja Ylä-Luos­taan.

Juu­an or­to­dok­sien jouk­ko­pa­ko viit­taa sii­hen, et­tä moni heis­tä aut­toi tai tuki ve­nä­läi­siä jouk­ko­ja. So­ta­on­nen kään­ty­es­sä, kat­sot­tiin par­haim­mak­si läh­teä ra­jan taa. Jää­mi­nen oli­si mer­kin­nyt kos­ton koh­teek­si jou­tu­mis­ta ja pa­him­mas­sa ta­pauk­ses­sa hen­gen me­net­tä­mis­tä.

Pa­rin Juu­an ky­län or­to­dok­sin tie­de­tään muut­ta­neen Re­po­lan Kii­mas­jär­vel­le. Muu­ten muut­to­suun­nis­ta ei ole tie­toa. Eh­kä­pä joku jat­koi Mos­ko­van lä­hel­lä si­jait­se­vaan Tve­riin saak­ka, jos­ta tu­han­net kar­ja­lai­set löy­si­vät uu­det asuin­si­jat.

Lute­ri­lai­set tulivat Juukaan sotaa pakoon

Kar­ja­lais­per­hei­den ti­lal­le tu­li­vat lu­te­ri­lai­set uu­di­sa­suk­kaat pää­o­sin Sa­vos­ta ja Poh­jan­maal­ta. Or­to­dok­si­su­vut vaih­tui­vat Le­hi­koi­siin, Kok­ko­siin, Ha­lo­siin, Ovas­kai­siin, Jun­tu­siin ja Väy­ry­siin.

Juu­kaan muut­ta­nei­ta lu­te­ri­lai­sia hou­kut­ti mah­dol­li­suus ot­taa hal­tuun­sa kar­ja­lais­ten hyl­kää­mät ti­lat. Ka­to­vuo­det ja ran­kan ve­ro­tuk­sen ra­si­tuk­set li­sä­si­vät hei­dän­kin muut­to­ha­luk­kuut­taan.

Mo­net läh­ti­vät pa­koon Ruot­sin ar­mei­jaan jou­tu­mis­ta, sil­lä Poh­jois-Kar­ja­las­sa ei suo­ri­tet­tu vä­e­not­to­ja. Ruot­sin so­dat eri puo­lil­la Poh­jois-Eu­roop­paa vei­vät Sa­vos­sa mie­hiä lä­hes joka ta­los­ta. Jot­kut kaa­tui­vat tais­te­lu­ken­til­lä, mut­ta suu­rin­ta tu­hoa ai­heut­ti­vat kul­ku­tau­dit ku­ten rut­to. On ar­vi­oi­tu, et­tä kah­dek­san­kym­men­tä pro­sent­tia so­ti­lais­ta kuo­li pal­ve­luk­sen ai­ka­na.

Kar­ku­ruus oli jär­ke­vä vaih­to­eh­to ar­mei­jan tar­jo­a­mal­le lä­hes var­mal­le kuo­le­man­tuo­mi­ol­le. Mo­net vä­e­not­to­ja väl­tel­leet mie­het suun­ta­si­vat itään kar­ja­lais­ten hyl­kää­miin ky­liin, jois­sa ei ol­lut vaa­raa jou­tua ar­mei­jaan.

Jar­mo Kor­te­lai­nen