Kevään 2026 ylioppilaskirjoituksia pidettiin Juuassa maaliskuussa. Alustavan tuloksen mukaan minä sain pitkän matematiikan kokeesta täydet pisteet, mikä yllättää minua vielä tänäänkin. Tähän suoritukseen tarvitaan onnea, sopivaa vireystilaa ja ennen kaikkea vahvaa osaamista!
Kiinassa minulle opetettiin paljon monimutkaisempaa matematiikkaa. Kun siirryin Poikolan kouluun kiinalaisen matematiikan osaaminen mukanani, tästä aineesta tuli lastenleikkiä. Rehellisesti sanottuna turhauduin tilanteesta ja aloitin opiskelemaan itse muun muassa selaamalla YouTubea ja Wikipediaa. Tällä tavalla opin esimerkiksi derivaattaa ja integraalia jo seitsemännellä luokalla.
Kun vuosien jälkeen lukiossa niitä opetettiin minulle, se oli vain kertausta. Lukiossakaan en pysähtynyt vaan opin samalla tavalla itse lisää asioita, jotka menevät selvästi lukionkin oppimäärästä yli.
Yhtä innokkaasti harrastan ohjelmointia. Ohjelmoin vapaa-ajallani niin paljon, että nykyään ohjelmointikielellä kirjoittaminen sujuu yhtä sujuvasti kuin suomen puhuminen. Ohjelmointitaitoa hyödynsin yhdessä kokeen ohjelmointitehtävässä ja onnistuin myös tarkistamaan toista tehtävää ohjelmoimalla.
Vaikka osaisi kaiken, virheitä voi aina tulla ja virheen havaitseminen on tuuripeliä. Lukion matematiikassa joka kurssista sain arvosanaksi 10, mutta en aina täysillä pisteillä. Lisäksi aiemmissa ylioppilaskokeissa oli tehtävä, joita en olisi pystynyt ratkaisemaan, ja niiden välttäminen onnistuu vain tuurilla.
Tällä kerralla olin kuitenkin onnekas kuin Hannu Hanhi: kokeessa oli peräti kolme tuttua tehtävää, joita olin nähnyt aiemmin nettiselailuissani.
Hyvään koesuoritukseen ei riitä pelkästään osaaminen ja onni. Lisäksi tarvitaan hyvä vireystila, ja se määräytyy pitkälti siitä, kuinka hyvä edellinen yöuni on ollut.
Edellisissä kirjoituksissa kävi usein niin, että edeltävänä yönä heräsin keskellä yötä ja en enää saanut unta jännityksen takia. Niissä tapauksissa seuraavan päivän kirjoituksesta tuli tuntien mittainen totaalinen kärsimys: kauhea väsymys ja jännitys menevät sekaan, ja sen lisäksi on vielä pakko tehdä tehtäviä.
Sain noin kuusi tuntia unta ennen matematiikan koetta, minkä ansiosta alussa koe sujui hyvin: tein A-osan puolessatoista tunnissa ja ehdin tarkistamaan kolme kertaa. Myöhemmin väsymys alkoi kuitenkin hiipiä ja suoritus hidastui. Hypin puolivalmiista tehtävistä toiseen, koska en jaksanut jatkaa. Korjasin viimeisen virheen vasta pari minuuttia ennen kokeen loppumista.
Tuo kuuden tunnin uni oli ihme, jos mietitään, kuinka tärkeä matematiikan koe oli minulle.
Kiinassa oppilaiden kesken kilpailu oli yleistä, ja sain usein palautetta siitä, että olen matematiikassa liian huono suhteessa entisiin luokkakavereihini. Näin syntyi pakkomielle voittaa. Sen aiheuttama stressi valvotti minua jopa viikko ennen matematiikan koetta.
Unettoman yön jälkeen tajusin, että koetta voi uusia loputtomasti, mikä vähensi painetta kilpailuhengestä. Onnistuin ajattelemaan, että koe on merkityksetön. Ajattelin, tarvitsenko edes laudaturia. Mekanismi on ihmeellinen: sain hyvän tuloksen vasta, kun en enää pitänyt koetta niin tärkeänä.
Jim Zhen