Partioon on aina kuulunut erätaitojen oppimisen lisäksi ensiaputaitojen oppiminen. Sudenpennut kymmenvuotias Leevi Brelo ja kuusivuotias Alisa Haukka tekivät paarit sairaalle pehmolelulle ja kantoivat vaaditun matkan sitä. Kohta kymmenvuotias Tito Turunen olikin hoitajan roolissa ja seurasi potilaan kuljetusta.
Sudenpennut olivat suorittaneet juuri Laastari-partiomerkin ja partiotaitokilpailun ykkösrasti ei tuottanut sanottavimmin vaikeuksia. Koska tehtävästä otettiin aika, paarin kantajat kiirehtivät niin, että potilas putosi kerran kyydistä. Hupsista ja ei kun vaan uutta vauhtia.
Ykkösrastilla ryhmänvetäjät, hoitoalan ammattilaiset Päivi Kähkönen ja Helena Keskinen antoivat partiolaisille myös toisen tehtävän. Ryhmän piti tehdä kolmioliina loukkaantuneelle potilaalle.
Yhdeksänvuotias Miisa Salmi leikki potilasta ja sai heti kohta kolmioliinan käteensä. Se ei ollut ihan täydellinen, mutta ajoi varmasti asiansa. Mukana olivat kaikki kuusi ryhmäläistä, yhdeksänvuotias Anni Ryhänen ja kahdeksanvuotias Lumi Hyttinen, joka osuvasti sanoikin, että parasta partiossa on tiimi. Tito Turusen mielestä parasta partiossa on oppiminen ja kaverit.
Leevi Brelo ja Alisa Haukka kantavat potilasta. Tito Turunen juoksee mukana.
Minna-Liisa Riestola
Ympäröivä luonto tuli mukaan rasteille
Sää suosi, aurinko paistoi, mutta ei liian kuumasti. Kaikilla lapsilla oli päähineet ja suurimmalla osalla oma juomapullo.
Tehtäväradalla oli viisi erilaista rastia. Kännyköitä ei näkynyt muuta kuin aikuisilla ja ryhmänvetäjillä, jotka olivat rastien valvojia ja ajan ottajia.
Ensiapurastin ja luontorastin lisäksi rasteilla oli esimerkiksi muistitesti. Tarjottimella oli 17 esinettä, joita sudenpennut katsoivat minuutin ajan. Sitten tarjotin peitettiin ja piti kirjoittaa paperille kaikki esineet, joita ryhmä muisti.
Partiotaitokisassa opittiin rastitehtävien lisäksi paljon muurahaisista ja hämähäkeistä. Ympäröivän luonnon tarkkailu kuuluu partiolaiselle.
Kakkosrastilla Markus Haukan antamassa tehtävässä ryhmän piti etsiä luonnosta jotain karheaa, jotain pistävää ja jotain vihreätä.
Tässäkin tehtävässä otettiin aika. Tito Turunen löysi karhean puunpalasen ja toi sen Haukalle. Sudenpentujen iloksi ja kauhuksi huomattiin, että se oli täynnä pieniä mustia muurahaisia, koska siinä puussa oli muurahaisenpesä.
Se oli sekä pistävää että karheaa.
– Olipa hyvä, että ei ollut tulimuurahaisia. Yhdessä pelissä oli niitä.
– Niitä asuu vain Etelä-Amerikassa, ei Suomessa.
Keskustelu muurahaisista rönsyili hämähäkkeihin, joku löysi tämän lajin edustajan. Analyysi oli tiukkaa.
– Onko hämähäkki elossa vai kuollut?
–Se ehkä nukkuu.
– Nukkuvatko hämähäkit?
– Joo tietenkin, mutta varo! Se voi purra.
– Ei suomalaiset hämähäkit pure.
– Voi ne purra, mutta se on erittäin-erittäin-erittäin harvinaista.
– Hämähäkit on ällöttäviä, kun niiden pyllystä tulee hämähäkinverkkoa.
Partiossa jos vähän väsyttää, niin kaveri auttaa. Mennään yhdessä.
Minna-Liisa Riestola
Kilpailu ei ole pääasia, vaan hauskuus
Partio jäi sunnuntain kisailun jälkeen kesätauolle. Kauden päättäviin partiotaitokilpailuihin Nunnanlahden kodan ympäristössä osallistui 19 lasta ja nuorta, pienempiä sudenpentuja ja isompia seikkailijoita.
Pienimpien sudenpentujen kanssa noin kilometrin mittaisen tehtäväradan kiersi lasten vanhempia. Säännöt olivat selvät, juosta ei saanut, vaan piti kävellä. Yksinäänkään ei tehtäviä saanut ratkaista, vaan ryhmässä.
Rastien ratkaiseminen oli siis ryhmätyötä ja ryhmässä piti myös kulkea.
– Eikä kilpailu ole pääasia, Ilona Haukka muistutti.
Päivä aloitettiin partiotervehdyksellä ja päätettiin palkintojen jakoon. Kaikkien rastien jälkeen kodalla paistettiin makkaraa ja vaahtokarkkeja sekä juotiin mehua. Seuraavana yönä varmasti nukutti hyvin niin isoja kuin pieniä partiolaisia.
Minna-Liisa Riestola