Hoitavatko robotit tulevaisuudessa hiihtoladut Juuassa? Voisiko Juuan luonnonjäälle tempaista yöjääkiekkoturnauksen? Miltä näyttää urheiluseuratoiminnan tulevaisuus?
Juuan seurojen ja yhdistysten tulevaisuusillassa kunnan valtuustosalissa ideoitiin tulevaisuutta.
Itä-Suomen Liikuntaopiston SportEdu-Tulevaisuuden osaamista liikunta-alalle -hankkeen koulutusasiantuntija Pia Jormanainen ja Pokalin eli Pohjois-Karjalan Liikunnan seurakehittäjä Jouni Lehtimäki antoivat sytykkeitä keskustelulle.
Juukalaiset olivat yhtä mieltä siitä, että kunnan valtti on yhteisöllisyys. Talkootyö on tärkeämpi kuin palkkatyöntekijät.
Lehtimäki sanoi, että tutkimuksien mukaan, kun yhteisöllisyys kasvaa, kunnan elinvoimaisuus kasvaa. Lehtimäen mukaan Juuan kunnassa on hoidettu liikunta-asiat esimerkillisesti.
Nuoret ja talkootyö
Seurojen ukkoutuminen on ajankohtainen kysymys.
– Miten saadaan nuoria mukaan talkootyöhön? Ikäihmiset tekevät talkootöitä voimiensa äärirajoilla, mutta missä ovat nuoret? Ikäihmisille talkootyö on tuttua, mutta nuoret kysyvät, keitä siellä on. Mikä porukka siellä on, sanoi Markku Eskelinen Juuan Palloseurasta.
– Olemmeko menettäneet kokonaisen sukupolven älylaitteille? Ovatko puhelimet vieneet yhteisöllisyyden? Nuorista on tullut yksinpuurtajia ja vapaaehtoistoiminta on katoavaa, sanoi Juuan hyvinvointijohtaja Virpi K.Nevalainen.
Lehtimäki sanoi, että me olemme jo kriisissä.
– Huippu-urheilun instituutin eli Kihun tutkimuksen mukaan urheiluseurojen hallituksen keski-ikä on 55 vuotta ja nuorimmat harjoittelijat saattavat olla kuusivuotiaita. Näkemysero on iso. Nuoria pitäisi saada sekä hallitukseen että ohjaajiksi.
Yksi illan ydinsanoista oli sitoutuminen.
Lehtimäki sanoi, että jotkut varoittavat, että seuran hallitukseen meno on ansa. Ensin sanotaan, että tule vaan, meillä on vain kerran kuussa kokous, mutta siinä sitten olet kymmenen vuotta, etkä pääse millään pois ja teet kaikki yksin.
– Ei hallituksessa yksin tehdä asioita, vaan porukalla.
Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että nuoria olisi hyvä valita seuran hallitukseen, koska heillä on digitaidot hallinnassa. Digitaidot ovat nyt ja tulevaisuudessa erittäin tärkeitä seuroille.
Kaikki eivät ole samanlaisia
Yksi illan ydinsanoista oli polarisaatio. Se tarkoittaa sitä, että kaikissa ikäluokissa, ikäihmisistä nuoriin ja lapsiin, on jakautumista kahteen ääripäähän.
Kärjistäen toiset 70-vuotiaat harjoittelevat maratonia varten ja toisilla on rollaattori. Toiset lapset harjoittelevat tavoitteellisesti urheiluseurassa ja toiset eivät harrasta mitään liikuntaa.
Näitä kaikkia ryhmiä ja heidän tavoittamistaan pitäisi seuratoiminnassa ajatella.
Markku Eskelinen kertoi, että heillä on jääkiekkoharjoitukset, joissa on ikäjakauma 14–70-vuotta.
Kestävä kehitys
Kun puhuttiin monikulttuurisuudesta ja kestävästä kehityksestä, Marko Heikkinen kertoi, kuinka ukrainalaisille lapsille ja nuorille ostettiin omilla rahoilla kirpputorilta jääkiekkovarusteet.
– Se oli myös hyvä esimerkki Juuan yhteisöllisyydestä. Siitä tuli kaikille hyvä mieli.
Markku Eskelinen kertoi, että Juuassa toinen hyvä esimerkki kestävästä kehityksestä on jäähallin luonnonjää. Sitä ei tehdä sähköisesti millään koneella. Siitäkin huolimatta, että jääkausi vaihtelee, tänä vuonna kausi oli harvinaisen lyhyt.
Joku ulkopaikkakuntalainen oli kysynyt ihmeissään, että voiko jäätä käyttää ilmaiseksi?
– Voi ja vaikka yöllä, kun isommilla paikkakunnilla sisähallivuorot ovat hyvin kilpailtuja, Heikkinen kertoi.
Marko Heikkinen kertoi, että he olivat porukalla ideoineet Juukaan jopa uuden tapahtuman jäähalliin. Tapahtuma on vielä idea-asteella, mutta ei voi tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
– Täällä voitaisiin järjestää yöjääkiekkoturnaus, johon voisi tulla Joensuusta joukkueita. Puu-Juuan kanssa tehtäisiin yhteistyötä. Yhdistykset järjestäisivät, yritykset hyötyvät. Tämä olisi kuntalaisia varten, järjestettäisiin jotain pöhinää, Heikkinen suunnitteli.
Suunnitelmia ja tulevaisuutta oli pohtimassa valtuustosalissa kymmenkunta ihmistä. Yksi osallistujista, Tapani Martikainen oli kuullut illasta Pohjois-Karjalan Lihastautiyhdistykseltä, jonka toiminnassa hän on mukana.
– Sain täältä paljon ideoita siitä, mitä yhdistyksessä ja omassa elämässäkin voisi kehittää. Minkälaisen liikuntasuunnitelman voisi tehdä, miten aktivoisi itseään, sanoi Martikainen.
Minna-Liisa Riestola